Hemman remppa etenee
kuin eteneekin,
iso peukku ylöspäin sille.
Löysimme keittiöstä
palasen mennyttä historiaa,
joko on aiemman asukkaan
munkkirasvat kärähtäneet joskus
pahemman kerran,
tai niinkuin arvelemme
keittiömme on palanut joskus.
Hirret varsinkin ovat hiiltyneet
muutaman millin syvyyteen.
Sitten kun tulee keittiön vuoro
remontissa,
tekisi mieli
vain pestä
suurimmat noet pois
ja jättää
hiiltyneet hirret
näkyviin.
Pinta ainakin oli kovin kaunis,
ja se ajan patina,
sitä kun ei saa kuin
ajan kanssa.
Muuten remontissa on meneillään
toiseksi tyhmin vaihe,
lämminvesiboileri otettiin pois,
ja meille tulee lämmin vesi
siis tadaa töttöröö
lämmittämällä sitä kattilassa
tai saunan padassa.
Vaatii hieman kekseliäisyyttä
arjen kanssa.
Ai, mikä se tyhmin vaihe on,
no kaikista kauheinta olisi jos
ei olisi vessaa,
en pystyisi sen
kanssa elämään.
Joku huussi sitä
on ihmisellä oltava, sitten pitäisi kai hommata
bajamaja.
Onneksi sellaista
ei ole näköpiirissä.
(Psst. pitäkää peukkuja pystyssä,
ettei pönttö nyt siis mene ja hajoa::)
Tämä kuva on hiiltyneestä helmipontista.
Tällaista tapettia löytyi keittiön tapettikerrostumista.
Sievää vai mitä!
Tässä uusi hieno följari.
Ja toinen,
voi ette arvaa miten kauan miehellä on mennyt
mitoittaa tuonne rappujen alle tila uudelle
lämmivesivaraajalle.
Halusimme tietysti niin ison kuin sinne menee,
ja tuo tilan haaste on niin monimutkainen,
että siihen päätettiin tehdä moduulirappunen, jonka saa
siis nostamalla pois. Joten plumpsautamme
varaajan paikalleen yläkautta, ja huolto-ovi tulee tuonne
viistoon kuistin puoleiseen osaan.
Vanhan tekemiseen käytetty aika,
no se on hyvin käytettyä aikaa,
mutta uutta tekisi varmasti ainakin
kymmenkertaisella vauhdilla.
Eli jos mietit vielä tässä vaiheessa,
että haluat joskus oman vanhan talon,
tässä hyviä vinkkejä miten onnistut
hermoja säästäen:
suosittelen hankkimaan a. jo kunnostetun,
b. erittäin remonttitaitoisen miehen tai
siis hankkimaan ne taidot ensin itselle kumpi vain käy, molempi parempi ja c.
varaamaan seuraavaksi 10. vuodeksi mahdollisimman paljon
aikaa remontoimiseen, mielellään kaikki kesät tai d.
huolehtimaan siitä että pörssi aka lompakko on pullollaan oravannahkoja, joilla
teetättää ammattitaitoisilla remontoijilla remonttisi. Ja siinäkin tapauksessa
ne kailat kannattaa olla luettuna silmälläpitoa varten.
Ai miten niin kuulostan kyllästyneeltä remonttiin,, hohhoi:)
Jottei aika tulisi pitkäksi,
olen alkanut harrastaa hieman puutarhurointia.
Tai oikeammin opetella harrastamaan.
Tässä siis ne uusimmat pensastulokkaat:
lumppariheidet vielä istuttamatta.
Tuo oli hyvä mainita, että siis vasta
opettelen putarhan laittoa.
Myrsky onnistui repimään
kahdeksasta pensaastani viisi
juurineen maasta..
Istutin ne uudelleen, ja sidoin sukkahousu- ja legginspatentilla
ne tukikeppeihin. Nyt ovat pysyneet ulkonäkö on vain vähän nuupottava.
Peukut pystyyn että se on syksy ja talvilepo mihin ovat vetäytymässä..
Saim myös tällaisia kivoja kukkalaatikoita,
joita vähän tuunasin.
Ovat niin raskaita, niin näppäsin niihin valepohjat
puoleenväliin, ja sinne sitten hiekkaa pohjalle
ja multaa päälle.
Koristekaalit ovat viihtyneet hyvinkin.
Luonnonantimet ovat ihania,
pian taas sataa taivaan täydeltä
vaahteran lehtiä,
niistä saisi kivan kranssin
tehtyä,
kuten puolukan varvuistakin.
Kivoja joulunalus askarteluita.
Puolukanvarpua kannattaa kerätä
säilöön muutama muovipussillinen pian,
jos aiot niistä askarrella:)
Mökin pihalta löytyi kesämies sienestäjä,
ja niitä sieniäkin. Tällä kerralla
helppo sienireissu:)
Siinä ne herkkutatit poikineen,
syöty jo kaauuan sitten:)
Mukavaa tuulispäivää sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti