Kesän aikana olen kunnostellut vanhoja ikkunoita perinteisin menetelmin, joten kiinnostus tarttua johonkin muuhun huolta vailla olevaan kapineeseen tuli kuin itsestään. Uusin harrastukseni on tällainen pikkujakkara, olisiko ollut kauneuspöydän tuoli joskus muinoin. Yhtään en muista, mistä tämä meille on päätynyt, mutta vuosia se on jo kököttänyt verstaalla odottamassa kiltisti vuoroaan.
Käsinojissa oli pehmusteet, jotka jo repsottivat jonkin verran. Nypin vuohenjalalla vanhat naulat pois, ja poistin kankaat sekä käsinojista ja istuimista. Nyt mietinnässä onkin ompelenko siihen irrallisen pehmusteen, skrabaanko maalit pois ja maalaan uudeleen vai mitä sitä tekisi.
Jakkara on ihanan näköinen jalkasarjastaan, juuri noin ajan kuluttamana ja patinoimana, eli en taida sille muut atehdä kuin fiksata käsinojat, ja laittaa irrallisen pehmusteen.
Kaikkea sitä saa ihminen aikaan, kun paineilmalla puhaltaa tärpättiliemessä seisoneesta pensselistä maaleja lattialle,, siis verstaan betonilattialle, ei kodin lattialle:)Pöllöterveisin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti