Surullista luettavaa

Muutimme vanhaan Vääksyyn vuonna 2005, tänne kanavan tuntumaan. Itse ihastuin kahden järven läheisyydestä, kauniista luonnosta, palveluiden läheisyydestä, ihanasta säilyneestä vanhan Vääksyn vanhasta puutaloalueesta. 

Taianomaisesta tunnelmasta kauniina kesäiltoina nautimme, vilinästä kesäisin, talven kauneudesta ja rauhasta. Mukavista naapureista, avuliaisuudedta, kylätunnelmasta. Siitä että lähikaupan myyjän kanssa voi vaihtaa kuulumisia. Turvallisuudesta. Nautin näistä samoista asioista edelleenkin. 

Perustimme silloin Vanhan Vääksyn Kehittämisyhdistyksen, puheenjohtaja ja sihteeri silloin olivat idean isä ja emäntä:) Meillä oli hyvä henki ja innokasta pöhinää. Yhdistys perustettiin vaalimaan vanhaa Vääksyä, sen luontoa ja kulttuuria ja nimen mukaisesti kehittämään aluetta ja auttamaan myös sen yrittäjyyttä.

Vääksyhän on melko pikkuinen paikka. Talvisin voi käydä jopa sellainen ihme ettei ulkoillessa törmää keneenkään muuhun. Lapsen kanssa täällä on kuitenkin hyvä elää ja asustaa. Harrastekerhoja ja toimintaa on monenmoista. Vääksyn kanava on Suomen vilkkaimmin liikennöity sisävesikanava. Veneitä kulkee vapusta pitkälle syksyyn. Kesäisin väkimäärä myös vähintään tuplaantuu kesäasukkaiden ja turistien määrästä. 

Vanhassa Vääksyssä on vetovoimaa. Kaunis luonto, kanava, vesistöt Vesijärvi ja Päijänne, hyvät palvelut lähellä, ihanat pikkuliikkeet, You name it. Lihapuoti ja Tupaleipomo 100 metrin säteellä, ja montaa muuta hyvää asiaa. 

Vanhan Vääksyn alue on merkitty kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi alueeksi. Hemmakin on kaavaan merkitty SR merkinnällä, eli suojeltu rakennus, alueella on ihania, kauniita ja vanhoja kunnostettuja puutaloja, joiden historia on tiedossa hyvin pitkälle. Ne pitävät sisällään tarinaa entisajan elämästä, vaatturista, apteekkarista ja monesta muusta. Viihtyneet ja täällä aikaa viettäneet on kulttuuriväki jo 1900- luvun alkupuolelta asti. Viehättävää seutua siis minun ja monen muun mielestä. 

Vaan ei kaikkien. Kerronpa hieman lisää, ja alkuun haluan todeta että kyllä mielelläni ottaisin tänne lisää asukkaita. Ettei talvella leikkipuistossa pimeässä tarvitsisi kaksin lapsen kanssa keinua. 

Kyse ei ole myöskään nimby ajattelusta ( not in my backyard), että tässä haluaisin nautiskella yksin täällä asumisesta. Vaan kerronpa tarkemmin:

Vääksyn joen varteen Vesimyllymuseon punamullattujen hirsi/puurakennusten viereen, Vääksyn kansvan tuntumaan on kaavoitettu moderni kerrostalo, alla kuva viime viikon Päijät- Häme lehdessä julkaistusta mainoksesta. 

VVK eli Vanhan Vääksyn Kehittämisyhdistys puuttui asiaan jo vuosia sitten, kun paikkaan kaavamuutosta haettiin. Alkuun siihen oli kaavoitettu matala kerrostalo, jonka kivijalassa oli myymälätilaa. Kuulostaa mukavalta vai mitä? Siihen olisi saanut kahvilan, museokaupan tai muuta sopivaa toimintaa. 

Kaavamuutoksilla ja moninaisilla käänteillä rakennuttaja haki kerrostalolle lisää korkeutta ja muutoksen myös siihen että kivijalkamyymälät poistuivat suunnitelmasta.

Yhdistyksemme keräsi adressilla tuhansia nimiä, emme vastustaneet alueelle rakentamista vaan toivoimme että kerrostalo istutettaisiin maisemaan sopivaksi. Ehdotamme myös että kunta tarjoaisi muuta tonttimaata rakennuttajalle. Museovirasto ilmaisi myös kantansa Kulttuurihistoriallisesti merkittävälle alueelle rakentamiseen. Veimme asian myös pidemmälle, valitettavasti se ei tuonut yhdistyksellemme toivottua lopputulosta.

Haluaisin tietää onko se vain niin että raha ratkaisee? Nykypäivänä, kun kaikkea on saatavilla tietoa, taitoa ja materiaaleja, esimerkiksi huipputaitavia arkkitehtejä, puukerrostaloja. Olisiko noin kauniiseen ja arvokkaaseen paikkaan voitu harkita jotain maisemaan hyvin istuvaa rakennusta? 

Vanhat talot ovat olleet täällä jo hyvinkin 100 vuotta, ja istuvat maisemaan edelleen hyvin. Nyt kun katsotaan  täällä 1970-80 ja -90 luvuilla rakennettuja rakennuksia, kerrostaloja ja vaikka tuota Vääksyn entistä linja-autoasemaa, jonka paikalta  upea professori Norrlinin huvila on purettu. Kenen mielestä se on kaunis, ja kuka tulee tänne katsomaan sitä? 

Onko niin että alkuperäisten paikallisten  kuntalaisten arvostus omaan kulttuurimaisemaan puuttuu tai se on hyvin lyhytnäköistä ja ikäistä?

Nyt olo on surullinen. Koen etten voi enää muuta kuin kirjoittamalla kertoa mielipahastani ja toivoa ihmettä!