Siitä se sitten lähti,
vai miten siinä mainoksessa sanottiin.
Naapuri ehdotti että vuokraisimme yhdessä nosturin,
ja kaataisimme vaikeden paikkojen pihapuumme.
Kun kaadon aika tuli naapuri estyi tulemasta.
Onneksi pikkuveli ehti hätiin ja säästyin nosturin, moottorisahan ja miehen kanssa metrin levyiseen kopperoon ahtautumiselta
ja nousemiselta hurjassa tuulessa huojumaan
muutamaan kymmeneen metriin.
Huh.
Tällä kertaa en käynyt edes
maisemamatkustuksella.
Kahdeksan pihapuuta lähti,
ja taas toinen toistaan haastavammista
paikoista pikkupalasina pudotettuina.
Että jos tarvitsette neuvoja
kuinka se tapahtuu, niin täältä pesee.
Ja kuvakavalkaadi seuraa, olkaa hyvät:
Aika huisku koivu se on
ja vielä ihan kiinni
piharakennuksessa.
Pojat matkalla korkeuksiin.
Niinpäniin, näette ihan oikein
sähköjohto menee suoraan
kiinni tähän koivuun!
Tästä näkee hyvin,
miten korkea se oli.
Pala palalta alaspäin.
Ja tuon sähköjohto purkkavirityksen
on hoitanut paikallinen energiayhtiö..
Sähkötolppa sijaitsi ennen tuon koivun vieressä.
Ja se oli niin huonossa hapessa,
että heilui myrskyssä.
Niin hakivat tolpan pois
ja laittoivat sähköt tuohon koivuun.
Meillä on ehkä maailman
kummallisin sähkötolppa
tällä hetkellä!
Älkää huoliko,
maakaapeli on jo kaivettu,
toivottavasti saamme sen pian käyttöön:)
Surullista on, että vanhoja puita ei ole
pihassamme enää muita kuin sireeniä.
Silloin kun muutimme,
piha oli vehmas, ja talo piiloutui
sinne kuin salaisen puutarhan keskelle.
Pikkuhiljaa puiden huono kunto alkoi selvitä.
Päivä paistoi yhden haljenneen puun välistä,
ja yksi oli aivan läpeensä mätä keskeltä.
Vaarallisia jopa.
Naapurustoon kuuluva rakentamaton tontti
on täynnä huonokuntoisia puita.
Olen istuttanut kolme omenapuuta,
ja taidan laittaa sen pilvikirsikan.
Sireenin taimia olen siirrellyt rajoille
aidaksi kasvamaan.
Taidan pitäytyä näissä,
ja korkeammissa pensaissa ja tyytyä
etäämmältä ihailemaan muita puita.
Pitäkää ystävät
huolta vanhoista puistanne.
