Hemma: 2012

Taru Kantosen töitä Kinuskillassa joulukuun ajan

Joulukuun ajan ruukkikahvila Kinuskillassa

lyöntimetallimaalauksiani metallille ja puulle.

Tervetuloa katsomaan!

Kaunista!

http://instagr.am/p/S2gwgTsfm6/

Instagramissa olen nimellä taruhemmalla. Aika ja varsinkin bloggausaika ja valokuvaaminen on niin harvinaista herkkua nykyisin. Tietokoneen kovalevy huutaa täpötäynnään, joten laittelen kuvia instagrammin kautta. Jotakin sentään:)

Mahtavaa marraskuu meni jo, joulu tulee ja lunta on!

Voi morjens kun tää aika vaan katoaa, sain sentään otsikon kirjoitettua päivän aikana:) pikkuinen nuhanenä kaipaa huomiota niin silloinhan ei bloggailla:)
Paljon on kerrottavaa, lyhyesti:
Arjen kimallusta työnimen saanut näyttely ruukkikahvila Kinuskillassa Kellokoskella. Siellä metallille ja puulle lyöntimetalleilla maalaamiani töitä. Näytillä myös ekokäsityöläisen Päivi Kantosen veistoksia ja kierrätysmateriaaleista valnistamia tekstiilitöitä. Joulukuun aikana esille tulee myös mieheni Rami Kantosen valaisimia. Kahvila on visiteeraamisen arvoinen, ihana tunnelma. Ihanat kakut ja ruoat ja sisustusmyymälä! Kuvia tulossa!I'll be back!

Mahtavaa marraskuu meni jo, joulu tulee ja lunta on!

Unelmakämppä

Tutkailin tätä blogimaailmaa eilispäivänä, ja on ihana huomata miten paljon remontti, koti ja sisustus blogit on lisääntyneet. Etenkin ilahduttaa vanhan talon kunnostajien määrä ja hyvän tiedon lisääntyminen. Vanhoista perinteisistä rakennus ja korjausmenetelmistä, ikkunan kunnostamisesta ja monesta muusta löytyy tietoa, ainakin kun sitä osaa etsiä. Meillä eniten on ollut käytössä Kailan kirjat, Tuuma lehdet, valikoiden netistä, ja erittäin hyviä ovat perinnerakentamisen kirjat Rakennustiedolta ja Risto Vuolle-Apialan kirjat. Mitä muita opuksia olette käyttäneet?

Kirjatiedon lisäksi hyvää tietoa saa myös kursseilta, esim Rakennusapteekin järjestämiltä. Me kävimme siellä oppimassa perinteistä ikkunan kunnostusta muutamia vuosia sitten, ja opit ovat olleet hyvässä käytössä jo pitkään. Kummasti taidotkin ovat kasvaneet matkalla.

Vanhan talon kunnostustuksessa mieli on tärkein työkalu. Pitää malttaa odottaa, ensin sitä että oppisi tuntemaan talon hengen ennenkuin aloittaa remontoimaan ja sitten myöhemmin ehkä joutuukin odottamaan vaikka mitä muuta..Ominaisuuksista nousee mieleen keskeneräisyyden sietäminen. Valmista ei tule hetkessä ja odottaessaan jonkin kohdan etenemistä jokin kohta saattaa rempottaa pitkäänkin. Eli jos puuttuvat listanpätkät jo ärsyttää, ei perinnekorjaaminen välttämättä ole sinun juttusi, ellet pysty sijoittamaan kotisi kunnostukseen aikaa, ja budjetissasi on paljon löysää mikä saattaa auttaa asiaa:)

Tällaisia maanantai aamun mietteitä täällä. Lähinnä mietin omaa keskeneräisyyden suetokykyäni, mikä on tässä vuosien varrella hioutunut melkoisesti - ainakin remontin osalta, valmiimmaksi tulee kun tulee :) mutta kummasti ne lojuvat tiskit kyllä ärsyttää aika nopsaan silti.

Mukavuutta viikon alkuun!

Ihana sunnuntai

http://instagr.am/p/RMiH2QMfi1/

Vielä ihan vähän kesää jäljellä

http://instagr.am/p/RMnecVMfkS/

Antamisen ja vaihtamisen viikko

Tää Tää

Tää viikko on ollut jännä antamisen, saamisen ja vaihtamisen viikko - ja ihan yllättäen. Se alkoi, kun sain ystävän kautta solariumkortin (joo tiedän sen vaarat, mutta neljän kuukauden valvomisen, orastavan flunssan torjunnan ja kalpeen silmäpussinaaman katseleminen peilistä alkoi väsyttää, joten olkoon kaikki keinot sallittuja:)

Tiistaina törmäsin naapuriin, joka sanoi jättäneensä maa-artisokkia pihallemme pussillisen istutettavaksi tai syötäväksi, no ohessa näkyy eilisen tulos. Mahtavan maukasta gratiinia!

Löysin kävelyretkellämme maahan pudonneita jättikäpyjä, joita yksi ystävä ihasteli alkusyksystä. Keräsin ne pussiin, ja vein hänelle. Samalla reissulla sain Siirille kestovaippoja, joita toinen ystävä ei tarvinnut. Eilen taas naapuri tuli kylään ja tarjosin hänelle kanakeittoa ja hän toi mukanaan leivoksia ja sain samalla opastusta asiaan johon kaipasin sitä.

Lisäksi sain uuteen artsuprojektiin materiaaleja anopilta, niistä lisää joulukuussa* Joulusta puheenollen, pian alkaa mielestäni olla sesonkivalaistuksen aika:)-- ne mitään jouluvaloja ole:)

Jotta ilo leviäisi, jaan kanssanne tämän gratiinin ohjeen, joka on siis lainattu täältä. Suosittelen myös syyslukemiseksi Mount Everestin ensimmäisenä suomalaisnaisena huiputtaneen Carina Räihän Huipulta huipulle kirjaa. Siinä on ajattelemisen aihetta kaikille omaan elämäänsä rohkeutta ja muutosta kaipaaville:)

Valmistusaineet

500 g	maa-artisokkaa
500 g	jauhoista perunaa , esim. Van Gogh
1 tl	pippurisekoitusta
1 1/4 tl	suolaa
1 pussi (150 g)	Mozzarella raastetta
4 dl	Valio ruokakermaa

Pinnalle

hienonnettua persiljaa

Valmistusohje

Kuori maa-artisokat ja perunat. Leikkaa ne ohuiksi (2 - 3 mm) viipaleiksi. Huuhdo nopeasti lävikössä kylmällä vedellä. Valuta. Kaada uunivuokaan.

Ripota mausteet päälle ja sekoita hyvin, jotta saat mausteet tasaisesti. Sekoita joukkoon puolet mozzarellaraasteesta. Kaada päälle kerma. Peitä vuoka alumiinifoliolla.

Kypsennä 200 asteessa 45 min. Ota folio pois ja ripota pinnalle loppu juustoraaste. Nosta vuoka takaisin uuniin, jatka kypsentämistä 200 asteessa 30 min. Laita uuni pois päältä, peitä vuoka uudelleen foliolla. Anna hautua jälkilämmössä 15 min.

Ripota valmiin gratiinin päälle persiljaa.

Tarjoa kasvispääruokana tai lisäkeruokana.

Viikonloppu remontteeraajat

Pikainen syksyheippa hemmalta!
Arki on meillä vauvantuoksuista, ja viikonloppuisin Rami on ahkeroinut remontin parissa. Kylppärin putkihommat on meneillään, ja hienosti sujuu. Hidasta tämä on, yrittäjän työt ja remontti, ja minä mammalomailen vauvan kanssa:) Aikomuksena onkin saada alakertaa valmiimmaksi, yläkerran vuoro on sitten joskus:)
Jottei elämä olisi pelkkää työtä, aloitimme vauvauinnin. Se on ihana harrastus ja Siirikin nauttii jo polskimisesta. Viime viikolla ennätimme myös ateneumiin Scherfbeckin näyttelyyn, se piristi kummasti mieltä, Helsinki vaan on niin ihana kaupunki!
Lisäisin puhelimesta kuvia. mutta en vaan saa toimimaan yhteyttä iPhonen ja bloggerin välille, ja jotenkin orastava flunssa ja krooninen väsymys ei ole teknisten ongelmien ratkaisuun paras yhdistelmä:) aurinkoa syyspäivääsi, nautitaan ihanista syysväreis mitä luonto meille jakaa sadepäivie n piristykseksi!

Luumupuita ja punaherukkapensaita

Puutarhainspiraatio iski taas kauniina syyspäivänä, ja istuttelimme pihaan pari luumupuuta ja punaherukkapensaita. Luumupuu on laatuaan kuntalan punaluumu, toivottavasti ovat satoisia ja makoisia. Jos on kokemuksia niiden kasvupaikasta ja herkkyydestä tuulelle ja muulle, niin vinkkailkaapas kiits. Valitsin paikan kukkapenkin yläpuolelta, eli on penkereen yläpuolella, ja kuvittelin jo kuinka kauniisti se vanhetessaan levittää oksiaan penkereen päälle. Paikka on melko tuulinen ainakin toistaiseksi ennen kuin sireeniaita kasvaa siihen taustalle vähän suojaksi. Pihasta on vähän vaikea löytää tuuletonta paikkaa, kun asumme kahden järven välissä, joten toivottavasti menestyy.

Punaherukkapensaita laitettiin myöskin, Jonkheer van ~~tit~~ eiku Tets:iä, makeanhappamaksi sitä kuvailtiin, joten kuulostaa mukavammalta kuin ihan pelkkä hapan. Siitä kanssa vinkkailkaa, jos on lajikkeesta kokemuksia.

Keväällä on tarkoitus jatkaa puutarhan laittoa. Ajatuksena rakentaa sinne vähän kivistä perennakoroketta ja kankaalla peittää ja mullittaa omenapuiden välinen alue. Jos niistä vuohenputkista vaikka sillälailla pääsisi eroon. Ei riitä miun kärsivällisyys enää nyhtämistalkoisiin. Kolme tai neljä vuotta olen niitä nyhtänyt, ja taitavat vaan villiintyä siitä. Puutarhassa puuhailu on ihanaa, ja lempihommaani näköjään kevään, alkukesän ja syksyn, lomamoodi iskee sitten heinäkuussa ja silloin rikkakasvit ottavat kasvuspurtin ja loppu onkin villinä rehottavaa niittyä:)

Nyt isken pensailla, puilla, kankaalla ja tarkemmin suunnitellulla pihalla vastaan ja saas nähdä kuinka käy. Onneksi apuna on ollut innokas talkooväki, ja naisporukalla on ollut mukava puuhailla ja tosi paljon sitä aikaansaa nämä kätevät emännät päivässäkin:)

Säätiedote näyttää taas siltä että vettä on luvassa reilummalti. Puutarhan osalta syksysuunnitelmissa on vielä laittaa krookuksen sipuleita maahan kevättä piristämään. Niin ja tehdä niitä suunnitelmia kevään varalle. Heinäseipäitä vielä kaipailen aidannetta varten, jos täältä Lahti-Asikkala seudulta sattuu löytymään?

Houkuttaa myös nämä risuhommat, kauniita juttuja ja ihania ideoita löysin kirjasta Sisusta risusta. Heinäseivässeinämän sijaan saisi aika kivan myös pajusta, siinäpä siitä pohtimista talven ajaksi:)

http://www.ahosentaimisto.fi/product/825/punaherukka_jonkheer_van_tets
http://suomalainentaimi.fi/luumu-’kuntala’

Jos pipo kiristää

Siirin ihan ekat pipot alkoi kiristämään, niin hurautin

trikoopalasista pari uutta.

Tämä on niistä kivoin.

Kankaan ostin muistaakseni Sampsukan palalaarista, mistä tein ihanan värikkäita ja pirteitä löytöjä muutenkin. Samaisesta puodista on myös Siirin haaremihousujen raitatrikoo:)

Siiri köllöttelee mielellään jo hetkiä

joko tämän peitteen päällä,

tai touhumatolla lelukaaren alla.

Lempileluja on tuo lelukaaren turkoosi aasi, ja kaatumaton kilisevä raitakisu. Pisimpään hän jaksaa tutkia lamaze matoa joka on 60cm pitkä, eli aikalailla Siirin kokoinen. Lamaze lelut on ihania, värikkäitä, niissä on paljon eri materiaaleja ja toimintoja, musiikkia, vinkuva tööttä ja vaikka mitä. Siirainen ainakin keksii milloin mitäkin uutta madostaan, mm. sen jalka mahtuu hyvin suuhun:)

Tänään hän jaksoi tutkia jonkin aikaa myös tuota rapisevaa kukkaa, missä on peili.

Suuhun eksyi myös tänään neuletakin kukkanapit, ja oikeastaan kaikki muukin minkä sinne saa tungettua. Kutiseviin ikeniin taitaa toimia mikä vaan sopivan kokoinen:)

Tämmöistä omplailua täällä.

Suunnitelmissa pipo armeija kaikista ihanista eri kankaista,

kun vaan ehtis:)

Vitriinikehys

Päivät on aika täynnään vauva-arkea,

Siirin kanssa puuhailua, arjen askareita, kerran viikossa mummolaa ja mammakerhoa, bless.. ja muuta semmoista.

Välillä menee melkosen väsymyksen kourissa ja siltikin ihanaa ja antoisaa nähdä kun pikkuinen kasvaa ja kehittyy. Siirin mahavaivat alkavat jo vähän helpottaa, ja hän on osoittautunut erittäin iloiseksi ja nauravaiseksi tytöksi.

Hän on myös melko kova höpöttämään.

Tänään kirjastossa hän kokeili äänijänteitään kiljumalla, omaa ääntä taitaa olla mukava kokeilla ..:D

Pieniä asioita ehdin tekemään Siirin päiväunien aikaan,

kuten nämä vitriinikehykset jotka ovat olleet to do listalla

öhmm, ehkä viime tammikuusta.

Nyt tartuin toimeen ja askartelinpaskartelin normi 10x15 kuvalle paspiksen, jonka maalasin kulta vesivärillä. Valokuvana on askelkuva koh lantalta viime joulukuusta, askeleet ovat omani ja Siiri neiti oli silloin jo matkassa mukana mahassa. Simpukat keräsin reissusta ja asettelinkehyksen alareunaan.

Tuli kiva muistokehys, ja vitriinikehyksen + puoli on että siihen voi tehdä vaihtuvan kuvanäyttelyn vaikka kuinka usein, jos viitseliäisyyttä riittää:)

Ihana vanha kaappi

Vihdoin se on meillä-

tämä ihana vanha kaappi!

Kävimme hakemassa sen kahvila Kinuskillasta,

kun se ei sieltä löytänytkään paikkaansa.

Haaveilin kaapista yläkerran vaatekaappia,

muttamutta, se painaa sen verran että nerokas

sisustusuunnittelijamme Anu Oksa Designista

keksi sille uuden paikan ja uuden käytön.

Kaappi saa tulevaisuudessa paikan

keittiön ja olohuoneen välisestä

"ruokailu tilasta" ja se tulee kahden kiintokaapin tilalle

astiakaapiksi.

Nyt pidän peukkuja pystyssä a. että tulisi leuto talvi että ehtisimme tekemään remonttia syksyllä ja talvella tai vaihtoehtoisesti b voittaisimme lotossa, niin voisi keskittyä pelkän remontin tekemiseen:) niin pääsisimme joskus muuttamaan takaisin kottiin:D

Jee!

Vauvan jalanjäljet - Blueberry footprints

Kuvassa on Siirin jalanjäljet muutaman viikon ikäisenä:)

Helppo tapa saada vauvan jalanjäljet talteen on

soossata pikkuisen mustikkaa lautaselle,

dipata jalka tai käsi lautaselle ja kevyesti painaa

vaikka akvarellipaperille, joka imaisee värin hyvin.

Kuivattelin jäljet, skannasin kuvat ja liitin ristiäiskutsukorttiin.

Siitä tuli sievä:)

*Easy way to get bebe´s footprints is to mash some blueberries, dip gently foot in it, and gently press the feet to aquarellepaper to get the footprints.