Luumupuita ja punaherukkapensaita

Puutarhainspiraatio iski taas kauniina syyspäivänä, ja istuttelimme pihaan pari luumupuuta ja punaherukkapensaita. Luumupuu on laatuaan kuntalan punaluumu, toivottavasti ovat satoisia ja makoisia. Jos on kokemuksia niiden kasvupaikasta ja herkkyydestä tuulelle ja muulle, niin vinkkailkaapas kiits. Valitsin paikan kukkapenkin yläpuolelta, eli on penkereen yläpuolella, ja kuvittelin jo kuinka kauniisti se vanhetessaan levittää oksiaan penkereen päälle. Paikka on melko tuulinen ainakin toistaiseksi ennen kuin sireeniaita kasvaa siihen taustalle vähän suojaksi. Pihasta on vähän vaikea löytää tuuletonta paikkaa, kun asumme kahden järven välissä, joten toivottavasti menestyy.

Punaherukkapensaita laitettiin myöskin, Jonkheer van tit  eiku Tets:iä, makeanhappamaksi sitä kuvailtiin, joten kuulostaa mukavammalta kuin ihan pelkkä hapan. Siitä kanssa vinkkailkaa, jos on lajikkeesta kokemuksia. 

Keväällä on tarkoitus jatkaa puutarhan laittoa. Ajatuksena rakentaa sinne vähän kivistä perennakoroketta ja kankaalla peittää ja mullittaa omenapuiden välinen alue. Jos niistä vuohenputkista vaikka sillälailla pääsisi eroon. Ei riitä miun kärsivällisyys enää nyhtämistalkoisiin. Kolme tai neljä vuotta olen niitä nyhtänyt, ja taitavat vaan villiintyä siitä. Puutarhassa puuhailu on ihanaa, ja lempihommaani näköjään kevään, alkukesän ja syksyn,  lomamoodi iskee sitten heinäkuussa ja silloin rikkakasvit ottavat kasvuspurtin ja loppu onkin villinä rehottavaa niittyä:) 

Nyt isken pensailla, puilla, kankaalla ja tarkemmin suunnitellulla pihalla vastaan ja saas nähdä kuinka käy. Onneksi apuna on ollut innokas talkooväki, ja naisporukalla on ollut mukava puuhailla ja tosi paljon sitä aikaansaa nämä kätevät emännät päivässäkin:) 

Säätiedote näyttää taas siltä että vettä on luvassa reilummalti. Puutarhan osalta syksysuunnitelmissa on vielä laittaa krookuksen sipuleita maahan kevättä piristämään. Niin ja tehdä niitä suunnitelmia kevään varalle. Heinäseipäitä vielä kaipailen aidannetta varten, jos täältä Lahti-Asikkala seudulta sattuu löytymään?

Houkuttaa myös nämä risuhommat, kauniita juttuja ja ihania ideoita löysin kirjasta Sisusta risusta. Heinäseivässeinämän sijaan saisi aika kivan myös pajusta, siinäpä siitä pohtimista talven ajaksi:)

http://www.ahosentaimisto.fi/product/825/punaherukka_jonkheer_van_tets
http://suomalainentaimi.fi/luumu-’kuntala’

Jos pipo kiristää

Siirin ihan ekat pipot alkoi kiristämään, niin hurautin

trikoopalasista pari uutta.

 Tämä on niistä kivoin. 

Kankaan ostin muistaakseni Sampsukan palalaarista, mistä tein ihanan värikkäita ja pirteitä löytöjä muutenkin. Samaisesta puodista on myös Siirin haaremihousujen raitatrikoo:) 

Siiri köllöttelee mielellään jo hetkiä 

joko tämän peitteen päällä, 

tai touhumatolla lelukaaren alla. 

Lempileluja on tuo lelukaaren turkoosi aasi, ja kaatumaton kilisevä raitakisu. Pisimpään hän jaksaa tutkia lamaze  matoa joka on 60cm pitkä, eli aikalailla Siirin kokoinen. Lamaze lelut on ihania, värikkäitä, niissä on paljon eri materiaaleja ja toimintoja, musiikkia, vinkuva tööttä ja vaikka mitä. Siirainen ainakin keksii milloin mitäkin uutta madostaan, mm. sen jalka mahtuu hyvin suuhun:)

Tänään hän jaksoi tutkia jonkin aikaa myös tuota rapisevaa kukkaa, missä on peili. 

Suuhun eksyi myös tänään neuletakin kukkanapit, ja oikeastaan kaikki muukin minkä sinne saa tungettua. Kutiseviin ikeniin taitaa toimia mikä vaan sopivan kokoinen:)

Tämmöistä omplailua täällä. 

Suunnitelmissa pipo armeija kaikista ihanista eri kankaista,

 kun vaan ehtis:)

Vitriinikehys

Päivät on aika täynnään vauva-arkea, 

Siirin kanssa puuhailua, arjen askareita, kerran viikossa mummolaa ja mammakerhoa, bless.. ja muuta semmoista.

Välillä menee melkosen väsymyksen kourissa ja siltikin ihanaa ja antoisaa nähdä kun pikkuinen kasvaa ja kehittyy. Siirin mahavaivat alkavat jo vähän helpottaa, ja hän on osoittautunut erittäin iloiseksi ja nauravaiseksi tytöksi.

 Hän on myös melko kova höpöttämään.

 Tänään kirjastossa hän kokeili äänijänteitään kiljumalla, omaa ääntä taitaa olla mukava kokeilla ..:D

Pieniä asioita ehdin tekemään Siirin päiväunien aikaan, 

kuten nämä vitriinikehykset jotka ovat olleet to do listalla

öhmm, ehkä viime tammikuusta. 

Nyt tartuin toimeen ja askartelinpaskartelin normi 10x15 kuvalle paspiksen, jonka maalasin kulta vesivärillä. Valokuvana on askelkuva koh lantalta viime joulukuusta, askeleet ovat omani ja Siiri neiti oli silloin jo matkassa mukana mahassa. Simpukat keräsin reissusta ja asettelinkehyksen alareunaan. 

Tuli kiva muistokehys, ja vitriinikehyksen + puoli on että siihen voi tehdä vaihtuvan kuvanäyttelyn vaikka kuinka usein, jos viitseliäisyyttä riittää:)

Ihana vanha kaappi

Vihdoin se on meillä-

tämä ihana vanha kaappi!

Kävimme hakemassa sen kahvila Kinuskillasta,

kun se ei sieltä löytänytkään paikkaansa. 

Haaveilin kaapista yläkerran vaatekaappia, 

muttamutta, se painaa sen verran että nerokas 

sisustusuunnittelijamme Anu Oksa Designista

keksi sille uuden paikan ja uuden käytön. 

Kaappi saa tulevaisuudessa paikan 

keittiön ja olohuoneen välisestä 

"ruokailu tilasta" ja se tulee kahden kiintokaapin tilalle

astiakaapiksi. 

Nyt pidän peukkuja pystyssä a. että tulisi leuto talvi että ehtisimme tekemään remonttia syksyllä ja talvella tai vaihtoehtoisesti b voittaisimme lotossa, niin voisi keskittyä pelkän remontin tekemiseen:) niin pääsisimme joskus muuttamaan takaisin kottiin:D

Jee! 

Vauvan jalanjäljet - Blueberry footprints

Kuvassa on Siirin jalanjäljet muutaman viikon ikäisenä:)

Helppo tapa saada vauvan jalanjäljet talteen on 

soossata pikkuisen mustikkaa lautaselle, 

dipata jalka tai käsi lautaselle ja kevyesti painaa 

vaikka akvarellipaperille, joka imaisee värin hyvin.

Kuivattelin jäljet, skannasin kuvat ja liitin ristiäiskutsukorttiin. 

Siitä tuli sievä:) 

*Easy way to get bebe´s footprints is to mash some blueberries, dip  gently foot in it, and gently press the feet to aquarellepaper to get the footprints.