Helmeilevää viikkoa

 Mitä piristävin idea ystävältä

piipahtaa helmikaupassa 

uppouduin ihaniin väreihin

ja muotoihin

ajatukset kesässä

ja auringossa

innostuin

ehkä liikaakin?

Iloisinta on että, tästä rannekkeesta voi

ottaa pois, 

taikka vaikka laittaa lisää 

heliseviä tiukuja

vaikka lasihelmiä tai hopealle välkkyviä palloja, 

tai mitä vain. 

Ja näihin ihanuuksiin upposi 

omaisuus, arvaatko kuinka paljon,

kerronko?

No ihan kokonaista 11€ ja iloa pitkäksi aikaa.

Kiitos kaupan pitäjille hyvästä palvelusta, 

innossamme emme huomanneet ajan kulkua ja liike ehti jo sulkea ovensakin kun vielä olisimme ihastelleet. 

Piristävää puuhaa ja helppoakin,

ja saa juurikin omannäköisiä. 

http://www.villihelmi.fi

Hemma remontoi elämäntapoja

Talvi alkaa taittumaan onneksi, ja aurinko lämmittää ja kirkastaa jo ajatuksia. Talvi on ollut pitkä ja aika rankkakin, sekä fyysisesti että henkisesti. Miehen pitkällinen sairastelu, ja epäselvyys mikä sitä aiheuttaa on vetänyt mieltä ajoittain aika matalaksikin. Onneksi kunto on jo parempi, sen huomaa siitä että remonttiajatuksiakin on taas keskusteluihin ilmestynyt:) Tässä siis syy miksi rempparintama on ollut aika hiljainen.

Mitä tulee taas elämäntaparemonttiin, niin onnistuin kerryttämään elintasovyötäröäni kymmenellä kilolla viime vuoden aikana, kun työkuviot veivät minut Vantaalle. Normitoimistopäivät, reissaaminen ja kolmen tunnin autossa istuminen työmatkoihin siihen päälle, ja liikunnan väheneminen ei sopinut minulle.

Joulun jälkeen päätin tehdä elämäntavoissani remonttia. Huomasin että hartiani ovat eri tasoilla, olin aika jumissa! Aloin hoitaa itseäni, sen tein uudenvuoden lupauksena. Varasin hierojalle pitkän sarjan, kävin naprapaatilla ja aloitin taas säännöllisen liikunnan. Pitkiä kävelylenkkejä, ja uintia ja erilaisia hauskoja ryhmäliikuntatunteja. Ja sitten löysin vesijuoksemisen ja koukutuin. Nyt on takana kolme kuukautta säännöllistä reeniä, noin kolme tai neljä kertaa viikossa. Tuloksia alkaa näkyä, kintut on kiinteytyneet ja vyötärökin alkaa jo erottumaan. Mikä sitten on saanut peruslaiskan ihmisen liikkumaan:) No, aiemmat syyt tietysti, lisääntynyt vapaa-aika, ja aloitin käyttää heiaheia.com:ia. Sinne voi merkata tehdyt treenit, ja tsempata muita. Käyttö on helppoa, ja jotenkin treenin merkkaaminen, ja seuranta tuntuu hauskalta. Sinne voi asettaa oman tavoitteen, ja halutessaan ohjelma viestii kuinka paljon tavoite on ylitetty tai alitettu:) Tällä hetkellä ja tänä vuonna on treenikertojani kertynyt 50, ja olen siihen tosi tyytyväinen. 

s://www.heiaheia.com/account

Miehelläni epäiltiin pitkittyneen flunssan ja eri viruksien aiheuttamaa yleiskunnon huononemista, joten pyysimme hätiin tuttua luontaistuotekauppiasta, kun lääkärit eivät lääkkeitä määränneet. Ostimme muunmuassa c,d,ja b-vitamiineja, propolista, ubikinonia ja muita luontaistuotteita. Mukavaa näissä on se että ne soveltuvat myös vegaaneille, eli niissä ei ole mitään eläinperäisiä aineksia, ei lisättyjä lisä- tai väriaineita, toisin kuin monissa lisäravinteissa. Olen melko herkkävatsainen, joten liian vahvat ainesosat käyvät helposti pakin päälle. Olemme ennenkin kiinnittäneet huomiota siihen mitä syömme, ja emme hirveästi rellestä(=lue tylsät ihmiset:) tai syö epäterveellisesti, mutta nyt tulee tsekattua vielä tarkemmin mitä suuhunsa laittaa.

Mikä on ollut tosi järkkyä huomata, on lisäaineiden käyttö ruoassa. E-aineita löytyy järkyttäviä määriä esimerkiksi valmiiksi marinoiduista kala- tai kanavalmisteista. Eli pienillä muutoksilla, esim. itse marinoimalla saa kroppaansa jo paljon puhtaampaa ruokaa. Hyvää tietoa aiheesta saa esim. Aitoa ruokaa -väärentämättömän ruoan opas kirjasta.

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9529969783

Meneekö tää jo paasauksen puolelle:) Hope not! Aurinkoista ja pirteää kevätpäivää!

Keväinen lisuke

Hunajalla höystetyt

höyrytetyt ruusukaalit.

Hauskannäköistä ja maukasta.

Hyvää alkanutta viikkoa teille!

P.S jee tänään tuli postin mukana uusi Tuuma lehti, eli siis Rakennusperinnön ystävät ry:n jäsenlehti, ja siinä muassa maalauksesta kertova julkaisu. Mielenkiintoista luettavaa tiedossa siis!

Valkoisia ja vaaleanpunaisia kaappeja

Nyt ne on valmiit, siis kaapit

tai ovat vielä ikkunanpesua vaille,

 mutta muuttavat meille kotiin ihan pian! 

Löysin hauskat korit kaappeihin,

 mutta niitä ei ollutkaan

 ihan joka hyllylle,

ehkä joka hylly ei tarvitsekaan

 omaan koriaan.

Kaapithan on tehty kylppärin kaapeiksi. 

Pesuaineiden ja pyyhkeiden säilyttämistä varten. 

Ne on kuitenkin niin kauniit,

etten raaski niitä kylppäriin laittaa. 

Ja ne tulevatkin toistaiseksi muuhun käyttöön, 

ainakin joksikin aikaa.

Kaappien yläosan kruunulistan

 kanssa kävi tuuri.

 Se on oikeasti puumyymälän valmista 

koristelistaa, mitä kaventamalla

saatiin juuri sopivat listat kaappeihin.

Ne näyttivät vähän valjuilta ilman listoja

ja nyt niissä on sellainen 

sopiva chabby chic fiilis, eikö.

Kauniit uudet kaapin nuppini,

 olivat sittenkin liian isot näihin kaappeihin, 

joten säästän

ne kevään kunnostusprojektiini. 

Kävin ainot jalassa äsken liukastelemassa

piharakennuksessa kevään kunnosteluprojektiani.

Keittiöön vuorostaan tulee kaappi,

 joka odottelee siis

piharakennuksessa vuoroaan. 

Tällä hetkellä se on niin söpön 

kulahtanut vaaleanpunainen,

niinkuin mun elämäkin tällä hetkellä

tuntuu olevan:)

Onneksi kevät tulee, aurinko paistaa

ja vomat elpyvät pitkän talven jäljiltä.

Intoa alkaa olla jo remonttijuttuihinkin! 

Piharakennuksessamme on säilössä

 yhtä sun toista kaappia,

laitan niitä huutikseen 

kevään mittaan. Olisipa yksi kenkien 

ja nahan ompelemiseenkin soveltuva

tolppakonekin. Laita viestiä jos kiinnostaa!

Kaapin huono kuvakulma johtuu siis

siitä etten mahtunut kuvaamaan tätä koko komeudessaan.

Tämä siis olisi tulossa meille

keittiöön, ja tähän voisi hyvinkin sopia

sinivalkoiset kukkanupit laatikoihin.

Tämä kaappi pelastettiin tutuilta, 

ja se on odottanut kiltisti vuoroaan. 

Aion kohdella kaappia hyvin, 

vien sen pian verstaalle lämmittelemään 

ja kuivumaan sille suoritetaan kuntotarkastus

puusepän toimesta. 

Jos puuosat ovat kunnossa, irrotan helat ja

rapsuttelen siitä maalit pois ensialkuun.

Siitä voisi tulla hauskanvärinen

valkoisena, keltaisena tai vihreänä.

Vai mitä mieltä olet?

   

Kaapin ovessa on tällä hetkellä 

tällaiset koristeet.

Iloista alkanutta viikkoa

ja huomista naisten päivää!

Things I love in my kitchen - some day

Smegin jääkaappi

pure love

Ihania koristeltuja cupcakeja

sweet!

Gorenjen kaasuliesi

Kitchen aid:n kodinkoneita

So cute!

Käsintehdyt portugalilaiset keltaiset laatat, 

jos niitä vielä saa Suomesta, niin vinkkaatko mistä?

Fresh

Tuoreita kukkia 

tulppaanit on ihania!

Spring, come come soon!!

Unelma wanhasta talosta

Olen aina unelmoinut vanhassa talossa asumisesta, vanhan talonhenki on jotain mistä nautin suunnattomasti. Hiljaisuus, kellon raksutus, lattialankkujen narina, vanhojen ikkunalasien kauniit heijastukset, tarina joka pikkuhiljaa paljastuu seinien sisältä, kirjeitä jotka ilmestyvät halkoliiteriin hautautuneina, unohtuneet piirustukset tapettien alta,  vanhat lehdet, kengät ja lankarullat eristeiden seasta.

Moni ystävä, tai tuttava on ihaillut uskallustamme ostaa vanha talo, joka kaipaa paljon kunnostusta ja huolenpitoa. Kuinka uskalsimme? Kuusi vuotta sitten, ennen talon ostoa, tutkimme sitä itse, ihastuimme ja kävimme katsomassa sitä yksin, perheen kanssa, ja vielä tutun paljon vanhaa korjanneen rakennusmestarin kanssa. Loppu oli kiinni itsestä, sydämestä ja rohkeudesta. Minä en tiennyt, kuinka paljon työtä talo vaati, se oli ollut yksinäinen ja vailla hyvää huolenpitäjää pitkään. Sitä oli remontoitu vähän sinnepäin, mutta mitään ei perustavasti onneksi oltu pilattu. Rohkeus siihen että osaamme itse tehdä paljon, ja mies on ammatiltaan hienopuuseppä auttoi toki asiaa, mutta vanhan korjaamiseen emme vielä silloin olleet kovin vihkiytyneitä. Nyt jo enemmän.

 Tiedonhankinta vanhan korjaamisesta on aika vaikeaa, koska tietoa on todella paljon, ja 

jos teettää ulkmopuolisella pitää tietää mitä vaatia. Myös hintahajonta on valtava, halpaan työntekijään kannattaa suhtautua varauksella. Parasta on lukea Kailat ja museoviraston korjauskortisto läpi, ja kauhoa läpi paljon muutakin kirjallisuutta aiheeseen liittyen, vasta silloin voi alkaa suodattaa valtavasta tietomäärästä sitä itselle sopivinta tietoa. Ikävä kyllä rautakauppojen myyjien tietotaitooon ei ole (usein) vanhan korjaamisessa luottaminen.

Jos joku ei ole seurannut blogiamme kauan, niin olemme siis kunnostamassa 1890 -luvun lopulla rakennettua pikku taloa. Suurin osa talsota on jo kengitetty, pikku nurkka vielä täytyy kengittää ja katto vaihtaa, ja korjata sieltä ja täältä siltä väliltä. Ehkä puolessa välissä korjaustoimenpiteitä edetään:)

Meitä opastamassa on käynyt myös rakennusinsinööri hyvin kohtuullista korvausta vastaan. Alkuun tiheämmin, viimeaikoina kerran pari vuodessa paikan päällä ja muutaman kerran neuvoa olemme kysyneet puhelimitse. On ollut mukavaa että tietoa on karttunut jo niin paljon, että olemme voineet neuvoa myös muita "alan harrastajia". Niinkuin käden töissä ylipäätään työ tekijäänsä opettaa. 

 Usein sydän vie mennessään vanhan talon ollessa kyseessä.Ja se on hyvä niin. Jos kuitenkin kunnostuksen teettää ulkopuolisella, kannattaa ottaa selvää asioista, jolloin voi seurata työn etenemistä. Ja käyttää aikaa talon kunnostussuunnitelmaan. En tahdo saarnata, mutta on surullista kuulla jälkikäteen jonkun sanovan,että jos silloin olisisn tiennyt tai osannut vaatia, niin olisin tehnyt niin tai näin. Tekijöitä on monenlaisia. Jos mahdollista kannattaa asuakin talossa ennen sen kuntoon laittoa. Vain siten voi tietää mikä missäkin ja miten parhaiten toimii.Turha muuttaa toimivia ratkaisuja, ja se mikä vanhassa talossa viehättää, on juuri se että se on vanha.

 Muutamia kuvia remonttivaiheistamme. Ja auringon säteiden piristäminä, kaivoin kuvan viime kevään sinivuokosta. Taisi olla ensimmäinen jonkä näin. Pian ne sieltä taas putkahtelevat.