Pikkujakkaran kunnostus osa 3

Pikkujakkaran kunnostus jatkuu hiomisella.

Tässä vuosien varrella vanhan kunnostamisen ja 

perinnerakentamisenkinparissa olen huomannut 

miten vaikea on löytää oikeanlaista tietoa alan kaupoista esimerkiksi.

Jatkossa laittelen tänne tunnisteella hemmalla 

käytössä työvälineitä ja tarvikkeita mihin olemme tyytyväisiä

tai vähemmän tyytyväisiä. 

Otan vastaan myös testikäyttöön materiaaleja/laitteita mielelläni.

 Pikkujakkaran hiomisessa jatkoin tuttavuuttani 

Dewaltin epäkeskohiomakoneella.

Olen aiemminkin harjoitellut hiontaa, ja tunnustan että 

ei ole ihan lempipuuhaani. 

Aiemminkäytössämme oli vielä isompi masiina kuin kuvassa näkyvä.

Tuntuma koneeseen oli holtiton ja sillä hioin helposti reunoja pyöreäksi, 

hiomapaperin kokoisen jäljen hiottavaan mööpeliin jne.

Eli ensimmäiseksi kunnostettavaksi ei kannata valita sitä lempikalustetta, 

miillä alkaa harjoittelemaan välineiden käyttöä. Ellei 

ole valmis katsomaan lopputulosta hieman sormien lävitse:)

Olen siitä iloisessa tilanteessa, että jaan kotiani hienopuusepän kanssa, 

jolla on yli kymmenen vuoden kokemus hienopuuseppäilyssä

yrityksessään ja melkein elämän mittainen kokemus puun kanssa työskentelystä.

Asuminen tämänpuualan ensyklopedian kanssa, on tartuttanut minuunkin tiedonmurun jos toisenkin.

Ja jos en jotain asiaa tiedä tai yleisemmin musita, saan helposti ja näppärästi kysyttyä, ja usein saan erittäin perehdyttävän vastauksen tai jopa luennon aiheesta takaisin. 

(Pitää siis välillä varoa mitä ja milloin kysyy :)

Takaisin aiheeseen,

eli perinnerakentamiseen 

ja vanhan kunnostamiseen.

Tietoa kun nykypäivänä on saatavilla monenmoista

riippuen myyjän/tehtaan/tai muun intresseistä

saattaa vastaukset olla esim vanhan ikkunoiden kunnostamisessa olla

ei kannata kunnostaa uutta tilalle vaan -pohjalta. 

Mikä tietysti saa aiheeseen paremmin vihkiytyneet itkenmään ihanien vanhojen lasien ja ikkunoiden puolesta katkeria kyyneleitä. 

En väitä että tekisimme korjaamiseen tai rakentamiseen liittyvissä seikoissa aivan

kuten museoviraston korjauskortisto

opastaa, osaamme kuitenkin perustella poikkeamat.

Tässä pohja siis näille ei maksetuille mainoksille ja tuote-esittelyille:)

Hiomapaperin karkeus 120

Dewaltin kone ehkä hieman tunnoton

käsissäni. Vaatii puristamista kummallakin kädellä

koneen ympäriltä. Ohuissa jakkaran jaloissa helposti lipsahtaa reunan yli,

eli painaa saa kohtuullisella voimalla.

Tuotekehitykseen vinkki, jos joku lukija sattuisi tätä lukemaan,

on varmasti olemassa myös pikkukätisiä miehiä saati sitten naisia.

Koneen täristäessä tuntuma hiottavaan pintaan helposti katoaa, jos joutuu keskittymään

liikaa siihen miten vempain pysyy käsissä. Hiomanopeutta saa koneessa säädettyä, 

kun sen asettaa melko hitaalle pysyy tatsi paremmin.

 Epäkeskon jatkona on herra imuri.

Pitää törkeän kovaa meteliä, kuulosuojaimet hiottaessa aiheelliset.

Pikkujakkaran jalka- ja etusarja ovat hieman eri tasossa, 

eli etusarja on hieman sisemmässä kuin jalat.

Pyöreällä epäkeskolla ei pääse tarpeeksi lähelle,

vaarana on että hioo tasaiseksi tuon pykälän.

Jolloin tuotteesta katoaa osa sen viehätystä.

Eli käsipelillä tai jollain suorareunaisella

koneella niiden hionta.

Ja miksi siis tarvitsee hioa, kun on jo kertaalleen

rapsutettu maalit?

a. Eli maali tarttuu hyvin,
öljy- tai munatemperalla maalaan ja

b. tasainen pinta maalille

 Jos et omista hiomakonetta,

voi hiomisen tehdä käsipelissä kokonaankin.

On vaan ihan juuttaan kova homma.

Pikkujakkarassani käsin hiomalla on vaikea saada pohjalla oleva petsi pois,
ja läpikuultavasta maalauksesta tulisi laikukas.

Hioin pikkujakkaraa koneella

parin tunnin ajan, pidin pitkän kahvitauon tosin siinä välissä.

Enkä ole siis ammattilainen, joten en yritäkään nopeusennätystä.

Hioin käsin nuo pykäläkohdat, ja käsinojien alle jäävät osat, mihin koneella ei päässyt.

Meillä on käytössä myös kolmion mallinen pikkuhiomakone,

joka painaa tsiljoonakiloa, ja tuntuma on samaa luokkaa kuin 

 autolla jäällä ajellessa. Joten en sillä edes halunnut noita kohtia kokeilla.

Puuseppä tuolla jotain mainitse toiseen kertaan eri karkeudella hiomisesta,

mutta  palaan asiaan toisessa postauksessa.

 Jos et satu omistamaan kolmatta kättä,

on nämä puristimet ihan helmiä.

Tätä pystyy käyttämään yhdellä kädellä pienen harjoittelun jälkeen, 

ja helpottaa ihan tajuttomasti työskentelyä,

kun toinen käsi pitää konetta, ja kääntelet jakkaraa ympäri 

hioaksesi joka jalan ympäriinsä jne.

Hiottavia pintoja kertyy mokomaan pikkujakkaraan yllättävän monta. 

Ja pikkuhiljaa sitä huomaa arvostavansa käsityöläisiä

taas piirun verran enemmän. 

Pieneltä jutulta vaikuttava työ esim leikkuulauta,

sisältää määrättömästi työvaiheita jos lähdetään lankusta sahaamaan. Puhumattakaan tällaisen pikkujakkaran alusta asti tekemisestä. Olen siis todella tyytyväinen kun voin kunnostaa vanhan, ja jatkaa sen elämää vuosikymmenillä, hyvällä hoidolla pidempäänkin

'.

Teippipatentilla imurin letku kiinni, eikä sekään aina toimi.

Argh, onneksi kuitenkin ainakin suuriosa pölystä menee imuriin.
Imurin suulake on mennyt rikki, joten korjasin sen
tadaa teipillä -korjausehdotukseni aika moneen asiaan.
Jeesusteippi -tekee ihmeitä, joskus myös maalarinteippikin.

 Opin näppärän kikan, miten saan vahdittua 

epäkeskon hiomajälkeä. Siis oikeammin omaa työskentelyjälkeäni, 

jos viiva hioutuu tasaisesti pois, pidän konetta suorassa. 

Jos jälki häviää vain toiselta sivlta, painan enemmän sieltä, 

tai kone kallistuu hiomisen aikana.

Käytössäni on verstaan
kakkosteollisuusimurimme, joka
on melko ritsa, mutta välttää
tähän duuniin.

Tässä hiottua pintaa lähempää.

Tällaista täällä.

mukavan raikasta syysviikonloppua. 

Peukut pystyssä aurinkoiselle syyssäälle!