Miten voikaan olla kevätaurinko ihana. Lunta ja jäätä silmänkantamattomiin, vähän upottava hanki, niin lämmin auringonpaiste että fleecen sai riisua jo ensi metreillä.
Nautin yhdessäolosta, kävelystä, lämmöstä ja liikkumisesta. Kun saa yrittäjämiehen hetkeksi irrottautumaan työstä ja heittäytyminen vapaalle ja voi jutella kepeästi mistä vaan ja vain nauttia perheenä olemisesta. Se on parasta!
Siiri oli selässä manducassa ja nukkui päikkärit mennen tullen. Laavulla jaksoi seurustella, syödä ja laskea Ramin kanssa liukumäkeä. Tehtiin tulet, paistettiin makkaraa ja saatiin tuttujakin laavulle.
Kävelimme Varjansaareen laavulle. Jäällä oli paljon muitakin nauttimassa mahtikelistä, hiihtämässä, pilkillä ja kävelemässä. Kävelyä tuli reilu kolme tuntia, vähän upottavassa lumessa.
Ihmettele en miksi väki hiihtää mielellään. Jaloissa pisteli ja alkoi jo painaa kun tultiin takaisinpäin. Hyvää liikunta tekee ja nyt on mahtava olo, mutta rankkaa se on. Tavoitteeksi taas liikkua ulkona enemmän kun kelit sallii ja vielä hiihtää Siirin kanssa tänä keväänä manducan kanssa. Note toself: hankintalistalle lumikengät ja maastofillariin lapsen istuin. Kohta sitä viilettää fillarilla!
Ihanaa Kun siirryttiin jo kesäaikaan, tuntuu kevät olevan jo ovella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti