Olen aina unelmoinut vanhassa talossa asumisesta, vanhan talonhenki on jotain mistä nautin suunnattomasti. Hiljaisuus, kellon raksutus, lattialankkujen narina, vanhojen ikkunalasien kauniit heijastukset, tarina joka pikkuhiljaa paljastuu seinien sisältä, kirjeitä jotka ilmestyvät halkoliiteriin hautautuneina, unohtuneet piirustukset tapettien alta, vanhat lehdet, kengät ja lankarullat eristeiden seasta.
Moni ystävä, tai tuttava on ihaillut uskallustamme ostaa vanha talo, joka kaipaa paljon kunnostusta ja huolenpitoa. Kuinka uskalsimme? Kuusi vuotta sitten, ennen talon ostoa, tutkimme sitä itse, ihastuimme ja kävimme katsomassa sitä yksin, perheen kanssa, ja vielä tutun paljon vanhaa korjanneen rakennusmestarin kanssa. Loppu oli kiinni itsestä, sydämestä ja rohkeudesta. Minä en tiennyt, kuinka paljon työtä talo vaati, se oli ollut yksinäinen ja vailla hyvää huolenpitäjää pitkään. Sitä oli remontoitu vähän sinnepäin, mutta mitään ei perustavasti onneksi oltu pilattu. Rohkeus siihen että osaamme itse tehdä paljon, ja mies on ammatiltaan hienopuuseppä auttoi toki asiaa, mutta vanhan korjaamiseen emme vielä silloin olleet kovin vihkiytyneitä. Nyt jo enemmän.
Tiedonhankinta vanhan korjaamisesta on aika vaikeaa, koska tietoa on todella paljon, ja
jos teettää ulkmopuolisella pitää tietää mitä vaatia. Myös hintahajonta on valtava, halpaan työntekijään kannattaa suhtautua varauksella. Parasta on lukea Kailat ja museoviraston korjauskortisto läpi, ja kauhoa läpi paljon muutakin kirjallisuutta aiheeseen liittyen, vasta silloin voi alkaa suodattaa valtavasta tietomäärästä sitä itselle sopivinta tietoa. Ikävä kyllä rautakauppojen myyjien tietotaitooon ei ole (usein) vanhan korjaamisessa luottaminen.
Jos joku ei ole seurannut blogiamme kauan, niin olemme siis kunnostamassa 1890 -luvun lopulla rakennettua pikku taloa. Suurin osa talsota on jo kengitetty, pikku nurkka vielä täytyy kengittää ja katto vaihtaa, ja korjata sieltä ja täältä siltä väliltä. Ehkä puolessa välissä korjaustoimenpiteitä edetään:)
Meitä opastamassa on käynyt myös rakennusinsinööri hyvin kohtuullista korvausta vastaan. Alkuun tiheämmin, viimeaikoina kerran pari vuodessa paikan päällä ja muutaman kerran neuvoa olemme kysyneet puhelimitse. On ollut mukavaa että tietoa on karttunut jo niin paljon, että olemme voineet neuvoa myös muita "alan harrastajia". Niinkuin käden töissä ylipäätään työ tekijäänsä opettaa.
Usein sydän vie mennessään vanhan talon ollessa kyseessä.Ja se on hyvä niin. Jos kuitenkin kunnostuksen teettää ulkopuolisella, kannattaa ottaa selvää asioista, jolloin voi seurata työn etenemistä. Ja käyttää aikaa talon kunnostussuunnitelmaan. En tahdo saarnata, mutta on surullista kuulla jälkikäteen jonkun sanovan,että jos silloin olisisn tiennyt tai osannut vaatia, niin olisin tehnyt niin tai näin. Tekijöitä on monenlaisia. Jos mahdollista kannattaa asuakin talossa ennen sen kuntoon laittoa. Vain siten voi tietää mikä missäkin ja miten parhaiten toimii.Turha muuttaa toimivia ratkaisuja, ja se mikä vanhassa talossa viehättää, on juuri se että se on vanha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti