Kevään tulo käynnistää miussa
jokseenkin vimmaisen
pihanlaiton.
Lumen alta paljastuu karu ja ruskea maa,
syyslehtiä tunkeutuneena joka kivenkoloon, ja satunnaisia roskia
ja muuta epämääräistä siellä täällä.
Alan siis hirveällä vimmalla haravoida ja suunnitella,
kaivaa ja istutella ja laittaa pihaa kuntoon.
Vanhasta oppineena, vimma laantuu viimeistään heinäkuun helteisiin...
Tästä hieman viisastuneena,
yritän huom. yritän muistaa pihaa suunnitellessa,
siemeniä ostaessa, taimien valinnassa ja istutellessani,
että valitsisin mahdollisimman hyvin omillaan pärjääviä kasveja.
Innostuin tilaamaan Isoäidin kasveilta muutamia, no oikeestaan 10 pussia siemeniä:)
Yksi niistä oli tämä ristikki.
Innoissani kivesin viime kesänä parkkipaikan reunuksen, ja tuikin nyt koloihin multaa ja perään tätä ristikkiä, peukut pystyyn sille!
Nyt kun lumien sulamisesta on jo muutama viikko,
olen saanut nauttia syksyn krookusistutteluista. Narsissit ovat tuloillaan, ja ja tulppanien alkujakin näkyy.
Kaikissa lumipalloheiseissä on silmuja, hiphip hurraa ja omppupuista vain yksi on saanut runkosuojan ja lumihangen yläpuolelta osumaa jäniksen hampaista.
Aurinko on ihmeellinen, hetkessä piha alkaa vihertämään, ja tänä vuonna aloitin myös kipakasti vuohenputken ja nokkosen riipimisen maasta. Tämä jokavuotinen taisto tuntuu loputtomalta, mutta tarkemmin tutkailtuna tilanne ei ehkä olekaan niin paha. Ja siimaleikkuri niittää näppärästi, jos piha pääsee rehoittamaan:)
Aion antaa periksi maahumalalle joissakin kohdissa,
ja himoitsen valkoista syreeniä tien varteen.