Olen kohdannut ongelman,
jossa logiikka ja tahtoni eivät kohtaa.
Ajatuksena on hyödyntää pihasta yrttiä ja maan antimia, ja
kasvattaakin joitakin hyötykasveja.
Vuohenputki ja nokkonenhan olisivat oivat hyödynnettävät.
Niistä yritän päästä kuitenkin eroon ihan vimmalla,
ja suututtaa kun työntyvät ihan minne tahtovat. Koska niihin on syntynyt vihasuhde, en koe yhtään nautintoa niiden hyödyntämisestä.
Nokkosta olen kiskonut irti liian ohuilla hanskoilla ja kädetkin on ihan ruvella.
(Lue: olen liian laiska hakemaan kunnon hanskoja tähän puuhaan)
Nauti nyt sitten nokkosteestä ja sämpylästä talven pimeinä iltoina.
Etiikkana oisi ettei hukkaan menisi kasvit, vaan pyrin niitä hyödyntämään.
Nokkonen on myös siitä kurja kasvi, että pikkuinen konttailija saa tahtomattaan sen käsiinsä.
Ratkaisu: Olen tehnyt pihan kanssa kompromissin.
Rajaan puolet pihasta kankaalla, ja leikin puutarhan luojaa. Aloitin kankaan laiton, levitin hiekkaa ja multaa päälle, ja istutin kangasajuruohoa ja kissankäpälää maanpeitekasviksi. Pyrkimys muuttaa pihan maatyyppiä kuivakkaammaksi, jotta vuohenputki ei siinä viihtyisi. Toiselta puolelta kiskon ja nypin nokkosta ja vuohenputkea pois. Onko nokkosen hävittämiseen mitään myrkyttömiä vaithoehtoja olemassa?
Jos vielä salaatit ja teen jonain päivänä näistä antimista saan aikaan, niin hyvä on. Arvokkaita raaka-aineita nekin.
Ajatustyö jatkukoon.
Kuvituksena granaattiomena.
hippusen eksoottisempi hedelmä, jota ei puutarhassani kasva
ainakaan vielä:=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti