Poikkeuksellista vappua vietin pihapuuhissa. Täti pyysi Siiriä yökyläilemään ja miehen heitin veljensä kanssa mökille metsuroimaan puita. Jäin siis yhtäkkiä yksin. Aika outoa ja nautinnollista samaan aikaan. Olisinko ollut yksin yön viimeksi pari vuotta sitten. Villiä ja rankka Vapun juhlintaa sitten, no..
Tavallaan. Aika rankkaa oli kärrätä hiekkakuormia ja kivikuormia vuorotellen ja latoa pionipolkua tai kuvioida kivipolkua pionipenkin ympäri. Kaikki paitsi puutarha on turhaa, vai miten se menikään.
Luin taannoin tutkimusta, joka väitti että puutarhassa puuhailu lisää onnellisuutta. Jotain perää siinä täytyy olla vai lisänneekö jonkinsortin hulluutta, ei kai sitä muuten räntäsateen vihmoessa polvillaan kököttäisi vappuaattona ja löisi kiveä toisen perään. Jotain on tapahtunut ja paljon matkalla öö keski-ikäisyyteen, aikuisuuteen, kärsivällisyyteen, zeniläisyyteen. No en tiedä mihin, mutta iloa ja onnea se oli.
Jossain kohmeen rajamailla tosin luovutin ja jätin kiveämisen vähän kesken ja kipaisin kylpyyn skumppalasillisen kera. Jotain vappuilua sentään.
Pienissä erissä olen ehtinyt jatkamaan, ja tällaiselta se näyttää nyt. Ehti siinä jo Siiri ja naapurin lapsetkin kipittämään ja polku pysyi kasassa eli child proof:ksi todettu. Hiekka ja kivet, jotka on tuettu toisiinsa ja koska kumivasaraa ei sattunut olemaan niin pompin kivien päällä. Hyvin junttautuivat paikkaansa. Ajatus sitä kuitenkin tukea vähän betonilla vielä.
Keskelle on istutettu kaksi pionia siis. Melko harmaalta ja ruskealta vielä kaikki näyttää. Aurinkoa tilaukseen tän rännän ja roudan tilalle, kiitos.
Uusimmasta kukkapenkistä kovasti pieniä taimia jo tönöttää onneksi. Hurjalta tuntui laittaa taimilaatikoihin siemeniä näin toukokuussa, kun ulkona sää muistuttaa kuin marraskuuta. Koko pihan kokoinen kasvihuone, olisiko kiva idea:)
Remonttirintamalla valmistaudutaan kengittämään. Kuitenkin ruokahuoneesta taidetaan yksi hirsi vaihtaa paikan sijaan. Semmoista täällä. Raikasta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti